Close
Nuorisokulttuurin legendaarinen lepakko

Nuorisokulttuurin legendaarinen lepakko

Lepakon taival alkoi jo paljon ennen sen nuorisotoiminnan lähtölaukausta. Alunperin maalitehtaan varastoksi vuonna 1940 rakennettu Lepakko sijaitsi nykyisen länsiväylän alussa Ruoholahdessa. Helsinkiläisille rakennus on tuttu, etenkin 70-luvun sukupolvelle, joista monella on rakkaita muistoja siitä pimeästä salista jonka stage ei ollut koskaan tarpeeksi suuri eikä valaistus aina ihan nappiin ja jossa toimiva vessakaan ollut itsestäänselvyys. Mitä hämärissä nurkissa tapahtui, se jääköön jokaisen henkilökohtaiseen muistilokeroon. Lepakon toiminta muuttui radikaalisti vuonna 1967 kun Helsingistä purettiin Pohjoisen Makasiinikadun hätämajoitustila asunnottomille alkoholisteille ja tarve tuli nopeasti uudelleen majoittaa nämä elämän runtelemat ihmiset lämpimiin tiloihin. Lepakko tunnetttin noina aikoina nimellä Liekkihotelli. Nimi muuttui kansan suussa kuitenkin nopeasti Lepakkoluolaksi, todennäköisimmin sen seinään maalatun maalitehtaan logon myötä, joka muistutti ihmisten mielestä enemmän lepakkoa kuin perhoskuviota, mikä kai oli alkuperäinen tarkoitus.

Muuttuminen nuorisotilaksi

 

Hätämajoituksen toiminta jatkui vuoteen 1979 saakka, jolloin kaupunki tyhjensi sen Juhannuksen alla. Rakennuksen käyttötarkoitus jäi vähän tuuliajolle, kunnes Elmu (Elävän musiikin yhdistys) ja aktiivinen nuorisojoukko valtasivat rakennuksen. Elmun tarkoituksena oli kunnostaa rakennus kulttuurikäyttöön. Helsingin Kaupunki lopulta hyväksyi Elmun valtauksen ja tuki rakennuksen muuttamista nuorisotoiminnan keskukseksi. Näin talo sai uuden elämän nuorisotilana ja kellarissa sijoitettiin myös Elmun toimisto. Nimi lyheni samalla Lepakkoluolasta pelkäksi Lepakoksi. Lepakosta tuli Helsingin tärkeimpiä kulttuurikeskuksia ja sen toiminta laajeni nopeasti. Vuokralaisiksi vakiintui Radio City joka aloitti toimintansa Vappuaattona 1985. Taustatekijänä radiotoiminnan aloittamiseen toimi Elmu ry. Muita tilojen aktiivikäyttäjiä olivat Aira Samulinin tanssikoulu, Viirus Teatteri ja paikallinen moottoripyöräjengi. Lepakossa oli myös treenikämppä jota käytti säännöllisesti moni nimekäs artisti. Lepakon värikkäimpiin hahmoihin kuului stadin tunnetuin punkkari Panda Nikander, jonka vaikuttava ja paljon palstatilaakin saanut irokeesi symboloi nuorison anarkian kaipuuta, ja joka parin vuosikymmenen ajan oli erottamaton osa Lepakon toimintaa. Lepakossa toimi monia vaikuttavia kulttuurihahmoja joista Christian Moustgaard toimi Lepakon ja Elmun luotsina ja kykeni pitämään tämän sekalaisen joukon oikeassa kurssissa. Lepakossa järjestettiin useita mielenkiintoisia tapahtumia joita muistellaan lämmöllä. Konsertteja, häitä ja hautajaisiakin. Lepakossa oli myös ravintolatoimintaa ja pieniä studioita taiteilijoille. DJ Tixan vetämä Höyry-klubi oli myös osa Lepakon persoonallista toimintaa, samanlaista klubia ei ole sen koommin järjestetty ja se haudattiin yhdessä Lepakon kanssa. Lepakossa oli myös helppo järjestää tapahtumia. Elmun myötämielisyys aloittelevia artisteja kohtaan mahdollisti monille sitä kipeästi kaivattua esiiintymisaikaa, joka muuten oli aika kiven alla ilman jonkinlaista tunnettavuutta. Vieläkin on muistissa muutama taiteilijanalku jonka lavainnokkuus oli jo noina aikoina vaikuttavaa ja joka selkeästi enteili tulevaisuutta radiosoittolistojen kärjessä. Kiitokset Elmulle.

Lepakon hautajaiset

Rakennuksen purkupäätöksen takana oli kaupungin halu myydä tontti kovaan hintaan Nokialle, sillä Helsingin keskustan tilanpuutteen vuoksi uusia toimitiloja ruvettiin rakentamaan keskustan länsipuolelle. Myös aiemmin rakennettu länsiväylä oli parantanut kulkuyhteyksiä alueella huomattavasti ja nostanut tonttien hintoja. Näillä perusteilla nuorisotoiminta sai luvan väistyä busineksen tieltä. Lepakon toiminnan loppu oli suunniteltu Marraskuulle 1999. Viimeinen juhla päätettiin järjestää isosti, ja 46 tuntia kestänyt Pillusions-reivi oli juuri tarpeeksi meluisa tapa päättää Lepakon taival Helsingin kulttuuritoiminnan majakkana. Lepakko saatettiin haudan lepoon 22.11.1999. Viimeinen kappale joka Lepakossa kuultiin oli Louis Armstrongin “What a Wonderful World”. Lepakko oli onnistunut esimerkki siitä mitä kansalaisaktivismi voi parhaimmillaan saada aikaan. Lepakkoa jäi suremaan lukuisa joukko artisteja, nuorisoa, yksi prätkäjengi ja muita Helsinkiläisiä. Porkkalankatu 1 ei enää koskaan näytä samalta.

Lepakon hautajaiset